Naisten harhaluuloja. Kun katsoo keskimääräisen naisen treeniä salilla, se on säälittävää heiluttelua. Varovat tekemästä liian kovaa, ettei kasvaisi inhottavat lihakset. Jos nämä naiset laitettaisiin kuukaudeksi vaikka Minna Pajulahden treenattavaksi niin että sarjat vedettäisiin loppuun pienen tuskanhuudon saattelemana, niin valkenisi totuus heillekin. Kuukauden jälkeen mitään ei ole tapahtunut, vaikka tappelit painoja vastaan perse ruvella. Tapahtuisi ahaa-elämys... lihasten kasvattaminen on vaikeaa. Myös miehillä, saatika sitten naisille alhaisine testotasoineen. Luulenkin että tekosyy lähinnä tämä, olla rehkimättä.
Yksi mimmi kertoi minulle haluavansa kiinteytyä, että jos lähtisin neuvomaan liikkeitä salille. Ensin valaisin häntä kiinteytymiseen liittyvistä harhaluuloista. Sitten hän tokaisi, että ei halua mitään isoja äijälihaksia. Myhäilin mielessäni :D Menimme sitten salille ja näytin jotakin perusliikkeitä. Kerran se kävi, ja siihen loppui se saliharrastus hänen osaltaan.
Sitten on sekin puoli, että nykypäivän perus pullamössömies on niin heikko, että paheksuu lihasta vähänkin omaavia naisia tyyliin Jennifer Nicole Lee. Oma itsetunto ei kestä sitä että naisella on vähänkään voimaa. Sama naisissa, kateelliset spagettikätiset naiset paheksuvat kanssasisartaan, joka on vahvempi, energisen ja itsevarman oloinen. Kateudestahan se johtuu. Ja laiskuudesta, kun ei saada sitä omaa siideripersettä raahattua gymille.
Vika on myös meidän kulttuurisamme, joka ihannoi lihaksikasta miestä, mutta naisella ihailun kohteeksi pääsyyn riittää aivan voimaton kroppa. Eli mikä on ns. miehen rantakunto ja naisen rantakunto. Miehen täytyy treenata vuosia salilla, naisen täytyy vain olla syömättä kuin virtahepo. Urheilullinen nainen on miltei jokin kummajainen, välillä tuntuu. Naisen pitäisi vain olla söpö ja avuton, että tavallinen narumieskin voi tuntea itsensä vahvaksi?