Tämä on aina mielenkiintoista, täällä vannotaan aina kuinka lihakset pitäisi treenata useamman kerran viikossa, mutta samat sankarit ovat usein sitä mieltä että käsille pieninä lihasryhminä riittää treenit kerran viikossa tai jopa ettei eristäviä tarvitse treenata lainkaan.
Riittäähän se koska hauis ja ojentaja saa paljon epäsuoraa rasitusta selän, rinnan ja jopa olkapäiden mukana. Toisaalta juuri pienet lihasryhmät palautuvat nopeasti ja niitä voi treenata useammin, eikä tarvitse välttää failurea.
On vaan pirun ristiriitaista väittää pienten sitkeiden lihasryhmien kehittyvän vähemmällä volyymilla kuin isojen lihasryhmien. Uskon että syy olkapäiden, kyynärvarsien , olkavarsien ja pohkeiden huonoon kehittymiseen on juuri näiden lihasryhmien treenaaminen liian pienellä intentiseetillä, volyymilla ja liian harvoin.
Kun treenataan vain isoilla moninivel/voimaliikkeillä jäävät pienemmät lihasryhmät täysin huomiotta ja kehon symmetriasta tulee naurettava.
Tämä ei ollut kritiikkiä tätä artikkelia tai Kettusta kohtaan, vaan tarkoitus oli antaa ajattelemista keskiverto pakkislaiselle.
No tässä vaiheessa tekisi taas mieli sanoa lihassolutyyppi ja genetiikka, mutta en halua että tämä(kin) ketju räjähtää väittelyn voimasta. Tämän mun käsitreenihän on tarkoitettu vähän niin kuin shokkitreeniksi ja sanotaan nyt sitten niin, että kukin tekee sitä oman palautumiskykynsä mukaan. Aloittelijanhan ei oikeasti tarvitse tai pidä tällaisella treenillä aloittaa, mutta kun joku kuitenkin saattaa tehdä niin, niin joku ohje on annettava. Sen epäsuoran treenin vaikutus voi olla yllättävänkin suuri. Tiedän ihmisiä joilla ei ole forkut kasvaneet forkkutreenillä sitten millään, mutta kun on jätetty kaikki eristävä setti kyynärvarsille pois, niin kehitystä on alkanut tapahtua.
Ja mun mielestä täällä on kyllä treenifrekvenssiin liittyviä näkemyksiä aika paljonkin. Perusteita löytyy varmasti jokaiselle treenimetodille (lihasryhmä kerralla murskaksi vs pientä vemputusta joka päivä vs mikä tahansa siltä väliltä), mutta kuinka moni muistaa mainita, että onko kyseisellä metodilla treenattu kuinka pitkään? Kun se lihas tarvitsee sitä vaihtelua. Ja onhan se aika pitkälle kiinni myös siitä mitä haetaan, puhdasta voimaa vai estetiikkaa.
Ja mitä kritiikkiin tulee, niin se on aina erittäin tervetullutta.
Itse sain olkapäät kehittymään hitaasti vasta kun aloin treenata niitä kaksi kertaa viikossa, toisella kertaa voimapainotteisesti ja toisella kertaa hapottavilla pumppisarjoilla.
Liikkeitä ei ole periaatteessa kuin kaksi, vipunostot ja smith pystypunnerrus istuen. Hapottavat olkapäätreenit teen rintapäivän yhteydessä, joten muut punnerrusliikeet eivät heikennä juurikaan palautumista.
Tuohon theradin aiheeseen eli hauisten ja ojentajien treeniin voi yhdistää myös olkapäät ja kyynärvarretkin jos intoa riittää, jolloin useaa pienempää lihasryhmää treenataan samalla kertaa ja isommat lihasryhmät voi treenata omilla päivillään.
Olkapäät ovat usein melko mielenkiintoinen treenattava. Etu- ja sivulohkot kasvavat noin yleensä ottaen mielestäni hyvin kun niitä treenataan isoilla romuilla ja lyhyttä sarjaa, mutta takalohkoille pitää heittää sitten toistoja 30 ja yli. Itse suosin pystypunnerrussarjaa esim. 4x5 ja päälle trisettejä tai jotain muuta pumppia. Takalohkolle ext. face pull 3-4x30-40. Tämä kahdesti viikossa, ja toimii mielestäni paremmin kuin kerran viikossa 6 eri liikettä ja totaalimurha lihakselle.
Mitä mieltä Archey tai Kettunen on olkapäiden, hauisten ja ojentajien treenaamisesta 2x viikkoon miinuskaloreilla?
E: Tarkotan nyt siis failureen asti treenaamista jokakerta.
Noh, kuluttaahan se varmaan kaloreita, mutta ei ole palautumisen kannalta mitenkään järkevää dieetillä. Itse treenaisin dieetillä isot liikket yksi liike per päivä (kyykky, mave, penkki, kulmasoutu, pystypunnerrus) niin isoilla romuilla kuin menee 4-5x5-6 ja sitten päälle metabolista ja kuluttavaa supersarjatreeniä jossa tehdään kaikki eristävät lyhyillä palautuksilla tai ilman palautuksia (näitä systeemejähän on tsiljoonia mualimassa). Yksi treenikierto kestäisi ehkä puolitoista viikkoa.
…Voima- ja painonnostajia muuten uskoakseni kiinnostaa vartalon estetiikka tasan paskan verran. Jos jollain liikkeellä ei ole funktionaalista osuutta kilpailunoston kehityksessä tai lihashuollossa, sitä tuskin hirveästi tehdään. Se on ihan sama mennä mittaamaan vaikka ratakelkkailijan hauista, kun sillä ei ole hänellekään väliä. Sitä vaan helposti pitää maailmaa yhtenä isona kehonrakennuslavana jos on itse kovin kiinnostunut siitä touhusta.
Juuri näin. Se mitä siellä taustalla sitten sen varsinaisen treenin ulkopuolella tapahtuu on aivan eri asia. Jos jollain voimanostajalla on rasvaton kroppa ja ihanat lihakset, niin kiittäköön hyviä geenejään. Se on tosiaan ihan irrelevanttia tehdä jotain hauiskääntöä jonkun tietyn lajin kannalta, jos sille ei ole mitään perusteita. Seuraavan quoten jälkeen lisää tästä.
Painonnostajista sen verran että vain bulgarialainen koulukunta ei usko apuliikkeiden/""bodyliikkeiden"" voimaan, joten kyllä suurimmalla osalla on lihaksisto hyvällä tasolla, joka näkyy 77kg painoluokasta ylöspäin.
Ja meidän salilla isolla osalla voimanostajista on ihan kunnon bodytreeni aina pääliikkeen jälkeen.
Minua ahdistaa koulukunta-ajattelu, kun sillä ei pitäisi olla paskankaan väliä treenataanko nyt bulgarialaisten vai klingonien oppien mukaan. Useilla "koulukunnilla" on ihan hyviä juttuja, mutta on siellä myös paljon puutteita (ja tämä pätee muuallekin kuin urheiluun). Apuliikkeet ovat usein välttämättömiä menestymisen kannalta. Jos ajatellaan vaikka pikajuoksijoita, niin siellähän väännetään apuliikkeinä hauista ja ojentajaa melko lailla. Miksi? Koska suuremmilla käsillä saa heijattua enemmän vauhtia liikkeeseen. Apu on ehkä sadasosasekunteja (?), mutta huipulla se on paljon.
Mun mielestä asiaa pitäisi lähestyä myös esim. vammoja ennaltaehkäisevästi. Jos esim. voimanostajalla on yliojentuvat ojentajat, niin onhan sitä hauista pakko tehdä käsivarren stabiloimiseksi. Sen sijaan hauiskäännöllä tuskin saadaa suurta hyötyä itse voimantuottoon, ellei mahdollista lihasepätasapainon korjausta oteta huomioon (jatkuva punnerrus -> ojentaja kasvaa, hauis ei jne).
Mutta siis kannatan itse ehdottomasti apuliikkeitä, tosin pääliikkeitä ei saa karsia niiden kustannuksella… tosin uskon myös, että voimatreenitkin voisi ehkä kokeilla joskus periodisoida siten, että tehdään välissä 1-2 viikkoa vain apuliikkeitä…
Sitten taas toisaalta, niitä isoja moninivelliikkeitä on muitakin kuin ne penkki kyykky ja mave. Penkki on kuitenkin todella paska liike minkään esteettisen lihasmassan kasvatukseen, yläkroppa tossa jää väkisin jälkeen siinä mielessä. Sitten taas vaikka dipit ja leuat varmasti kehittää niitä käsiä(kin) kovaa. Mulla koko 2012 oikeestaan pääpaino yläkropalle oli leuat ja dipit lisäpainoilla välillä joku vaakasoutu ja vertikaalityöntö myös jonkunverran hammerkäännöt. Toki satunnaisesti muutakin välillä vuoden aikana, mutta 90% efortista oli noilla. en ainakaan pienentyny oo, olkavarsi pysyny samana ja paino tippunu vuoden takasesta 10kg. Pelkät isot liikkeet siis riittää kun ne valkkaa oikein.
Itsekään penkkiä jaksanut kunnolla tehdä vuosiin, mutta ei se ole kehitystä haitannut. Penkkitulokseni on todella säälittävä, mutta mitäpä väliä sillä on, koska a) en kisaa punneruksessa, b) en käytä olvin lippistä.
Isot liikkeet ovat hyvä perusta, mutta eristäviäkin tarvitaan. Eristävien käyttöä tulisi mielestäni kuitenkin aina perustella, eli niitä ei tehdä vain siksi että niitä pitää tehdä. Painotan taas lajianalyysiä. Kehonrakennuksessa estetiikka on tärkeää, joten hauiksen huipun pitää olla sellainen josta tuomari saa bonerin. Voimanostajaa taas kiinnostaa vain se, että 200 kiloa rautaa lentää, vaikka hauis olisi harjanvarren paksuinen. Amerikkalainen gollegeopiskelija taas tempaisee yhdellä kädellä 90 kiloa ylös ja juo apuliikkeenä tölkillisen laimeaa oluentapaista litkua. Tällä apuliikkeellä saa suurta arvostusta muiden opiskelijoiden keskuudessa, ja ehkä vähän enemmän amerikkalaista laatutuheroa.
Kettunen, mikäs tarkoitus tuolla jokaisen työsarjan välissä käytettävällä kevyellä painolla suoritettavalla kymppitoistolla on, aktiivinen lepo?
No, tällä treenillähän on - ainakin teoriassa - useampikin periaate taustalla. Tällaisenaan se ei ole täydellinen, mutta tästä on hyvä lähteä kehittämään. Tuo kymppitoisto on tuolla ensinnäkin lisäämässä treenin kestoa (voi tämän periaatteessa ajatella aktiiviseksi lepojaksoksikin), mikä taas johtaa kohonneeseen laktaatin muodostamiseen (joka taas aktivoi kasvuhormonia joka taas kiihdyttää rasvapolttoa blabla). Eli treenin kesto voidaan pitää lähes kymmenessä minuutissa. Toisekseen tuo kymppitoisto toimii tuolla kontrastina tuolle raskaalle sarjalle, joten treenissä tulee kehitettyä myös kontrastivoiman ominaisuuksia. Vaikka tässä ei mitään sarjaa tehdäkään räjähtävästi, niin hermosto aktivoituu silti eri tavalla kuin suorassa sarjassa. Tätä voidaan pitää siis esim. laktaattitreenin ja kontrastivoimatreenin yhdistelmänä. Jos taas haluaa ajatella tätä TUT-periaatteen kautta, niin jos tauot todellakin ovat vain siinä kun painon vaihtaa toiseen, niin kyllä tästä aika hyvät time under tensionit saadaan.