Juokseminen

Pidin lepoa 2 vkoa kokonaan juoksusta ni maalii tultii. 2:23 oli aika. Tyytyväinen olen ku tosiaa en oo ennen tätä kesää yli 10 kilsaa juossut ja sitäkään en oo muutamaan vuoteen tehnty. Nyt pitää koittaa pitää vaan saavutettua kuntoa yllä talven ajan ja koittaa ens vuonna vähä hohdokkaampaa aikaa.
 
Onkos täällä muita juoksijoita, joilla on ongelmia runsaan limanerityksen kanssa? Olen kävellyt nenäliinat taskuissa jo ihan kakarasta asti. Syödessä ja liikkuessa alkaa aina aktiivisempi tuhistelu ja muutenkin joutuu niistämään aina välillä. Vasomotorisesta nuhasta puhuvat, mutta minulla ei kyllä esiinny tuota aivastelua. Juoksulenkeillä nenästä saa ampua koko ajan limaa ulos ja myös keuhkoihin kerääntyy limaa jonkin verran, joten vähän väliä joutuu puhaltamaan voimakkaammin, jotta myös sieltä saisi tavarat ulos. Tuntuu että limaisuus vaikuttaa olennaisesti suorituskykyyni. Jaloissa ei koskaan tunnu mitään rasitusta juoksulenkeillä, mutta keuhkoissa tuntuu sitäkin pahemmalta, jos vedän tietyn rajan yli rasittavuuden. Tulee elettyä terveellisesti ja mitään astmoja ei ole. Olen kyllä inhalaatiolääkettä testannut ennen rasitusta, mutta mitään hyötyä siitä ei kyllä ole. Hengityskokeissa ei ole mitään ihmeellistä ilmennyt. Ulospäin puhallus näyttää kovia lukemia, mutta tuntuu että sisäänpäin hengityksessä on jotain outoa isoilla sykkeillä mentäessä. Ilma menee vaikeasti sisään ja hengitys alkaa törisemään. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan että miten tällaisesta pääsee eroon.
 
Pakkotoistaja sanoi:
Onkos täällä muita juoksijoita, joilla on ongelmia runsaan limanerityksen kanssa? Olen kävellyt nenäliinat taskuissa jo ihan kakarasta asti. Syödessä ja liikkuessa alkaa aina aktiivisempi tuhistelu ja muutenkin joutuu niistämään aina välillä. Vasomotorisesta nuhasta puhuvat, mutta minulla ei kyllä esiinny tuota aivastelua. Juoksulenkeillä nenästä saa ampua koko ajan limaa ulos ja myös keuhkoihin kerääntyy limaa jonkin verran, joten vähän väliä joutuu puhaltamaan voimakkaammin, jotta myös sieltä saisi tavarat ulos. Tuntuu että limaisuus vaikuttaa olennaisesti suorituskykyyni. Jaloissa ei koskaan tunnu mitään rasitusta juoksulenkeillä, mutta keuhkoissa tuntuu sitäkin pahemmalta, jos vedän tietyn rajan yli rasittavuuden. Tulee elettyä terveellisesti ja mitään astmoja ei ole. Olen kyllä inhalaatiolääkettä testannut ennen rasitusta, mutta mitään hyötyä siitä ei kyllä ole. Hengityskokeissa ei ole mitään ihmeellistä ilmennyt. Ulospäin puhallus näyttää kovia lukemia, mutta tuntuu että sisäänpäin hengityksessä on jotain outoa isoilla sykkeillä mentäessä. Ilma menee vaikeasti sisään ja hengitys alkaa törisemään. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan että miten tällaisesta pääsee eroon.
Click to expand...
Niin mitäs noi isot sykkeet nyt käytännössä tarkoittaa? Kyllähän se jos mennään rajoissa tarpeeksi korkealla tarpeeksi nopeasti niin keuhkot loppuu kesken ennen jalkoja. Mutta jos toistat ton 10 kertaa niin sitten huomaat että kyllä ne jalatkin menee hapoille.
Mitä tulee astmaan niin jos hengityskokeessa (spirometria) on kaikki ollut ok niin tuskin astmasta on kyse. Itellä oli vähän samat oireet ku sulla mutta spirometriassa käyrä oli vähän mitä sattuu niin lääkäri pistä 2kk hoitavan lääkkeen kuurille ja sen jälkeen uudestaan spirometria. Tämän jälkeen sitten lääkäri sano että nyt se näyttää normaalilta ja sen jälkeen onkin hengitelty noita astmalääkkeitä päivittäin.
Mutta olennaista olis tietää millasilla sykkeillä juokset ja mitkä ne omat rajat on. Kyllähän toi että jaloissa ei tunnu mitään mutta keuhkoissa tuntuu viittaa vähän siihen että juokset liian kovaa omaan kuntoon nähden.
 
Onkohan muilla ollut ongelmia kantapään ja päkiän välillä olevan kivun kanssa? Eli onko tuo nyt sitten tuo jalkaholvi (se kaari jalan sisäpuolella kantapään ja päkiän välillä) joka alkoi tuossa 1,5 viikkoa sitten oireilemaan. Hieman turvoksissakin siitä pieneltä alueelta. Kipua se ei suoranaisesti ole mutta sellainen pieni kipu ja venyttämisen/repeämisen tunne siinä on. Itse diagnosoin sen mahdolliseksi jalkapohjan jännekalvon tulehdukseksi. Olen nyt antanut olla rauhassa salikäyntejä lukuunottamatta, mutta tuntuisi paranevan hyvin hitaasti. Onko tuohon hyviä vinkkejä? Venytyksiä, painonpudotusta ja parempi jalkineita netin mukaan suosittiin. Nuo pitäisi kuitenkin painoa lukuunottamatta olla kaikki kunnossa.Turhauttaa vaan kun muutaman vuoden tauon jälkeen kerkesi 3kk käymään säännöllisesti lenkillä ja tuntui kulkevankin ihan ok.
 
Itsellä oli juurikin kyseinen vaiva (jalkapohjan jännekalvon tulehdus) seurana noin vuoden ajan. Alkoi pohkeen jumittamisella (n. 2 vkoa), jonka jälkeen perkelöityi ja kipu yltyi sellaiseksi, että ihan jo kävelykin sattui. Myös heikkoutta ilmeni mm. siten, etten pystynyt nousemaan oikealla jalalla päkiän varaan seisomaan. Kireys oli aamulla pahimmillaan.

Fyssari hieroi pohkeen auki ja määräsi venytyksiä sekä jalkapohjalle, että koko oikealle jalalle, minkä jälkeen vaiva alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, mutta täysin oireettomaksi jalan sain tosiaan vasta vajaan vuoden päästä oireiden alkamisesta johtuen osittain jatkuvasta rasituksesta.

Eli neuvona sanoisin, että käy näyttämässä kinttuasi urheilulääkärille / jollekin muulle osaavalle ja anna sen parantua nyt talvella kaikessa rauhassa. Vaiva on yleinen juoksijoilla ja lisää tietoa löytyy, kun laitat hakuun platar fasciitis. Ja toki on mahdollista, että kyse on eri vaivasta ja puhun nyt läpiä päähäni :rolleyes:
 
Laitetaan nyt pientä updatea tuohon jalkaan josta ylempänä kyselin. Jätin juoksemisen kuukaudeksi vähemmälle ja aloin venyttelemään pohkeita ja hieromaan jalkapohjaa golf-pallolla. Nämä tuntuivat auttaneet jokseenkin. Aamulla saattaa ekat askeleet vielä olla hieman arkoja, mutta ei makkarista pois pääse kun jalka on jo normaali. Nyt olen taas aloittanut juoksemaan 2-3 kertaa viikossa, mutta hieman lyhyemmillä matkoilla ja toistaikseksi ovat kestäneet. Lisäksi painoa on nyt tippunut melkein 10kg joten eivät jalat aivan yhtä kovilla ole kuin aikaisemmin ja hommasimpa vielä uudet juoksukengätkin joissa on parempi vaimennus. Saas nähdä miten jalat reagoivat kun kesällä aletaan nostamaan lenkkien pituuksia varovasti.
 
Ramaya sanoi:
Laitetaan nyt pientä updatea tuohon jalkaan josta ylempänä kyselin. Jätin juoksemisen kuukaudeksi vähemmälle ja aloin venyttelemään pohkeita ja hieromaan jalkapohjaa golf-pallolla. Nämä tuntuivat auttaneet jokseenkin. Aamulla saattaa ekat askeleet vielä olla hieman arkoja, mutta ei makkarista pois pääse kun jalka on jo normaali. Nyt olen taas aloittanut juoksemaan 2-3 kertaa viikossa, mutta hieman lyhyemmillä matkoilla ja toistaikseksi ovat kestäneet. Lisäksi painoa on nyt tippunut melkein 10kg joten eivät jalat aivan yhtä kovilla ole kuin aikaisemmin ja hommasimpa vielä uudet juoksukengätkin joissa on parempi vaimennus. Saas nähdä miten jalat reagoivat kun kesällä aletaan nostamaan lenkkien pituuksia varovasti.
Click to expand...

Suosittelen käymään osaavalla hierojalla ainakin aluksi, jos ei vaiva helpotu. Jalkapohjan ja pohkeen/säären alueen lihaksille. Kun kunnolla käsittelee, niin pitäisi alkaa helpottamaan. Toki jos kroonistunut, niin ei niin helpolla välttämättä pääse. Myös tuo golfpallo on tarkoitukseen hieman liian kova, jos kunnolla runttaa. Tennispallo, tai joku faskiapallo on ihan riittävä.
 
MTM1977

MTM1977

WTF
Mode
Liittynyt
15.9.2004
Viestejä
11 782
Osaakos joku muuten suositella hyviä juoksukenkiä (jotka tällä hetkellä olis lähinnä kävelyyn/hölkkäilyyn, myöhemmin sitten juoksua kun kunto antaa periksi), kun jalka on mallia "lättäjalka"?
Eli ihan mitkä tahansa ei käy, vaan pitäisi olla näitä Stability tai Motion control kenkiä.
Tämän hetkiset kengät ei oikein toimi, kun tuppaa tulemaan jalkaholvit kipeäksi.
 
MTM1977 sanoi:
Osaakos joku muuten suositella hyviä juoksukenkiä (jotka tällä hetkellä olis lähinnä kävelyyn/hölkkäilyyn, myöhemmin sitten juoksua kun kunto antaa periksi), kun jalka on mallia "lättäjalka"?
Eli ihan mitkä tahansa ei käy, vaan pitäisi olla näitä Stability tai Motion control kenkiä.
Tämän hetkiset kengät ei oikein toimi, kun tuppaa tulemaan jalkaholvit kipeäksi.
Click to expand...
Mulla on kans jalka mallia lättäjalka. Omaan jalkaan istunut parhaiten Asics gt-2000, sopinut hyvin asfaltille sekä vaihdellen maastoon ja säästynyt kyllä hyvin kivuilta jaloissa. Myös vastaavasta gt-1000 toiminut hyvin. Näillä kengillä nyt viimeset 6 vuotta juoksennellu vaihtaen aina tarvittaessa uudempaan malliin.
 
Velski sanoi:
Mulla on kans jalka mallia lättäjalka. Omaan jalkaan istunut parhaiten Asics gt-2000, sopinut hyvin asfaltille sekä vaihdellen maastoon ja säästynyt kyllä hyvin kivuilta jaloissa. Myös vastaavasta gt-1000 toiminut hyvin. Näillä kengillä nyt viimeset 6 vuotta juoksennellu vaihtaen aina tarvittaessa uudempaan malliin.
Click to expand...

Kiitos! Täytyypä tsekata nuo, jos olisi vaikka itsellekin hyvät.

edit: Näyttää olevan saatavilla Stadiumin valikoimissa, joten pitääpä heti tänään käydä kokeilemassa.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän nuo kaupassa testattuna ainakin tuntui todella hyvältä jalkaan. Ja koska Stadiumilla on juoksukengissä tuollainen "Testaa 30pvää ja jos et ole tyytyväinen, niin voipi vaihtaa" systeemi, niin sieltä lähti mukaan GT-2000-8 kengät. Tänään myöhemmin sitten testaamaan, että miltä ne tuntuu tuolla lenkkipolulla.
 
Olisi tarkoitus hommata jotkut hyvät lenkkikengät kun vanhat salomonin maastojuoksukengät ei oikein tunnu hyviltä. Tietty kengät yksilöllisiä, mutta olisko asicsen gel pulset tai gel cumulukset hyvät? Tai saucony jazz? Neutraalia juoksukenkää etsin
 
Hyvät kengät on sellaiset mitkä omaan jalkaan hyvältä tuntuu. Joillain kaupoilla esim. intersport on tyytyväisyystakuu kengissä joten voit käydä juoksemassa lenkkiä ja kokeilla toimiiko omassa jalassa.
 
Hyviin kenkiin pitää sanoa se että se on erittäin yksilöllistä. Itselle aiemmin sopineet kengät kuluivat ja piti hankkia uudet. Saman kengän seuraavan vuoden versio eli hyvin pienet muutokset vaikuttivat siihen että kenkä ei ollutkaan enää sama eikä sopinut minulle. Sovita monet niin selviää oma.
 
Tuo Born to run kirja on erinomainen! Kannattaa lukea, innostaa juoksemaan =D
Ja mielenkiintonen kulttuuri tosiaan noilla tarahumaroilla, paljon juoksentelua.
Ultrajuoksu on tosin kyllä semmonen laji, että vie valtavasti energiaa :o tuntuu, ettei oikein sovi perheelliselle. Tavan arki vie niin paljon energiaa, ettei mitään ylipitkiä lenkkejä paljon jaksa. Mut sillon tällön kyllä kiva käyä tempasee kunnon lenkkejä tai kävelyjä :-)
 
Onkos täällä muuten ketään, joka harrastaa ultrajuoksua? Ei voi käsittää tota touhua. Itelle joku puolmaraton alle kahteen tuntiin olis jo erävoitto.
 
Kaksi polku-ultraa on tullut juostua, en kuitenkaan pidä itseäni ultrajuoksijana, vaan enemmän kuntoilun sekakäyttäjänä. Maantiellä en lähtisi ultraa juoksemaan, todennäköisesti en lähde edes maratonille sileällä. Ensi toukokuussa pitäisi taas juosta Karhunkierroksella 83 kilsaa, jokunen kerta pitäisi lenkillä käydä sitä ennen.
 
Kohtuullisen ärsyttävää kun pitkästä aikaa (eli ensimmäistä kertaa lähes 15 vuoteen) kunto alkaa olla sillä mallilla, että hölkkääminen luonnistuu suht. mukavasti niin sitten polvi sanoo ei.

10 kuukautta sitten hölkkäkunto oli siinä määrin heikko, että 250 metrin "lenkin" jälkeen iski kylmä hiki ja rajuhko tajunnan tason lasku. Tunnin tuo makuutti sohvalla ja rinnassa suoritus tuntui monta päivää. Tästä sisuuntuneena päätin tosissaan alkaa korjaamaan toimistotyön ja "muiden kiireiden" rapauttamaa yleiskuntoa. Heti episodin jälkeen hommattu Polar Ignite paljasti ensimmäisellä kävelylenkillä, että syke piikkasi pienessä ylämäessä jo 181 (laskennallisen maksimin ollessa 184), mikä oli aika laillakin shokki. Painoakin kuitenkin vain 67kg (180cm).
Muutama viikko tuli sitten ensin kuntouteltua itseä muutaman kilometrin rauhallisilla kävelylenkeillä ja reilun kuukauden jälkeen aloin hiljalleen varovasti hölkkäämään alamäkiä. Tämän jälkeen myös niitä alamäkien jälkeisiä tasaisia osuuksia jne. Sitten tulikin jo ajankohtaiseksi hankkia paremmat kengät, joiksi valikoitui Asicsin Gel Cumulukset.

3 kuukautta sitten kokeilin ensimmäistä kertaa 10 kilometrin vetoa ja kaikki meni hienosti 7 kilometriin asti, jonka kohdalla polveen tuli epämääräinen vaimea vihlonta joka askeleella. Ajattelin, että jollei tästä pahene niin sen kanssa elää lenkin loppuun. 8 kilometrin kohdalla vihlonta oli jo sen verran voimakasta, että oli pakko lopettaa ja reilun viikon ajan tuo sitten kipuili kävellessäkin. Harmitti, koska tämä ensimmäinen pidempi lenkki (aikaisemmat lenkit max 6km) tuntui menevän yllättävänkin kivasti/kevyesti (keskisyke tosin noin 165). 8km saavutettiin noin 50 minuutissa.
Menin vajaat pari kuukautta pelkästään kävelyn varassa ja kokeilin varovasti hölkkäämistä uudestaan kuukausi sitten. Pääsin noin 2,8 kilometriä, kun tuttu vihlonta alkoi taas tulla mukaan kuvioihin. Tällä kertaa eteneminen vaihtui välittömästä kävelyksi.

Nyt on sitten taas kävelty hölkkäämisen sijaan ja kyllähän sekin ihan hyvä/riittäväkin liikunnanmuoto kunnon kehittämiseen/ylläpitämiseen tässä tilanteessa on (juuri tuli vedettyä 10km aikaan 1:19:57 [eli noin 8min/km] keskisykkeellä 138), mutta tekisi mieli tehdä vähän kutittelemassa maksimisykealuettakin välillä. Ei vaan tahdo uskaltaa.

Fyssari tässä varmaan paras vaihtoehto olisi. Vaikka voihan se olla vähän sitäkin, että kroppa ei ole vieläkään elpynyt riittävästi, että pidemmistä matkoista kannattaisi vielä haaveilla.
 
Back
Ylös Bottom