Onko mahdollista, että lihasten kasvaessa tulee anoreksiaa vastaava tila, nyt vain toiseen suuntaan? Niiden lihasten kokoa ei itse tajuta ja pakko saada ne muutamat sentit lisää.
Anoreksia on sairaus. Lihastenkasvatus, kun se vedetään äärimilleen ja siitä tulee myös pakonomaista toimintaa niin onhan sekin lievästi "sairasta" touhua. Tosin terveellisempää, kuin anoreksia. Tämäkin on niin ristiriitainen ja kaksipiippuinen juttu sitten, että missä vedetään raja mikä on pakonomaista ja mikä ei. Bodauksessahan puhutaan, että ollaan bodaajia 24/7. Tämähän on kyllä totta, kun mietitään tarkkaa ravitsemusta, lepoa jne. Mutta sitten, että vaikka se onkin "elämäntapa" niin jos siihen ei mahdu mitään muuta niin se voi mennä yli. Kaikki elämä vain pyörisi pelkästään oman kropan ympärillä niin näkisin, että se on Anoreksiaan verrattavissa oleva asia.
Mitä on porukka mieltä, haluatteko olla oikeasti isoja, ihannoitteko huippubodaajien kroppia? Oletteko sitä mieltä, että keskivertoihmiset näkevät kroppanne esteettisempänä ollessanne rasvattomia lihavuoria? Tuleeko naista enempi? Arvostaako pomo enemmän, onko työkaverit kateellisia?
Itse kyllä ihannoin monenkin huippubodaajan kroppaa. Tosin enemmän näitä 80 - 90 luvun esteesisempiä kehomalleja. Esim: Markus Ruhl ei iske omaan silmään estetiikan puolesta. Nyky bodauksessa kyllä on monia huippuja kuten Phil Heat jonka keho on hyvinkin veistoksellinen. Mitä tulee tuohon miten kanssa ihmiset suhtautuvat lihastenkasvatukseen niin osa arvostaa ja osa ei. Tälläisellä mitä toiset ajattelevat sinusta mielipiteillä ei pitäisi olla kuitenkaan suurempaa merkistystä koska jokainen elää omaa elämäänsä valitsemallaan tiellä kuului siihen sitten lihasten ihannointi, niiden kehittäminen tai sitten ei!
Sekin, että mielestäni, että jos treenataan niin sitten treenataan kunnolla! Miksi treenaaminenkaan ei voisi olla tavoitteellista? Itse en ainakaan kokisi saavani mitään iloa siitä, että kunhan vähän läpyttelee punttien kanssa. Elämässä pitää olla tavoitteita. Samoin treenaamisessa. Kyllähän varmasti jollekkin sellainen sunnuntai-treenaaminenkin sopii jossa vähän tehdään sitä ja vähän tätä jos koetaan, että se on se oma juttunsa.
Naisten kanssa ei ole koskaan ollut haittana, että hauista on ollut vähän enemmän olemassa. Kukaan ei ole kyllä koskaan valittanut. Myös työnantajat ovat olleet tyytyväisiä koska treenaa niin keho pysyy kunnossa ja ei tule selkäsärkyjen tmv takia turhia sairaspoissaoloja. Samoin, kun ruokailee terveellisesti ja pyrkii välttämään alkoholipitoisia juomia niin tässäkin säästyy usein monelta turhalta asialta myös työelämässä ja arvostus työnjohdossa lisääntyy, kun ei ole se joka mahd. örveltää firman pikkujouluissa;) Työkaveista osa kyllä kadehtii ja toinen osa tiedustelee jatkuvasti laihdutusvinkkejä. Sekin on mielenkiintoista, että nekin uudet ihmiset jotka tapaa ja kokevat olevansa hieman ylipainoisia ottavat heti puheeksi sen, kun näkevät, että joku käy salilla ja pyrkii pitämään itsestään huolta niin, että "kyllä minunkin pitäisi", "olen ajatellut, että alkaisin kuntoilemaan, kun saisin vain itsestäni irti enemmän" jne.. Että sielläkin taustalla on sitä, että ei olla tyytyväisiä omaan kehoonsa ja haluttaisiin muutosta ja treenata. Ihannoidaan siis tai osa kahdehtiikin sitä kenellä on treenatumpi vartalo.