Olen Petra Vuolaspuro 32vuotias naisen alku Helsingistä ja tarkoitus kilpailla lauantaina sarjassa Figure.
Treenivuosia takana pikkuhiljaa semmoinen 12vuotta, joista kylläkin alussa monta vuotta tehtiin hommia niin ettei ollut aavistustakaan mitä ja miten pitäisi asioita tehdä. Tämä tie taitaa kylläkin olla useimmilla enemmän sääntö kuin poikkeus,valitettavasti 😀
Kutsun itseäni voima-bodariksi ja olenkin häärännyt monen asian äärellä tehden milloin mitäkin, tittelit: Lisäpaino leuanvedon SM3 2017 tuloksella 41kg, Wpc-liiton Raw penkkipunnerrus SE 2021 tuloksella 118kg. Tän lisäks oon höntsäilly voimailupuolen kisoissa millon missäkin, yleensä oon aina mukana kisailemassa mihin mua on vaan pyydetty.
Ekat ja ainoot bodykisat kävin vuonna 2017, se oli ittelle maailmaa mullistava kokemus, se oli semmone homma mitä pidin täysin utopistisena ajatuksena että koskaan uskaltaisin tai pystyisin moiseen. Olin helvetin epävarma pikku tyttö, enkä uskonu itteeni.
Ekoissa kisoissa olin 12. kilpailijasta jumbosijalla, eikä se haitannu mua yhtään, ylitin itteni, olin elämäni kunnossa ja semmosessa kunnossa että ei tosiaan tarvinnu hävetä sitä sijoitusta yhtään.
Silloin esiintyminen ei ollut parhaasta päästä, ja mulle suositeltiin naisten fysiikkaan siirtymistä.
Nyt uusi yritys tavoitteena tuoda Petra taas pikkusen parempana pakettina ”arvostelun alttarille”.
Urheilu on mun suurin rakkaus tähän mennessä, se pitää mut terveenä, pään kasassa, hyvässä kunnossa, antaa niin paljon enemmän mitä se ottaa.
Tottakai tulee paskoja päiviä, niitä on kaikilla eikä tää mullakaan oo mitään nousukiitoa aina ollu. On nivelreumani takia ollut pitkiä treeni-taukoja, isojaki operaatioita, lonkkanivelten vaihtoa 2012 sekä viimeisin joulukuussa 2020, suruja ja murheita mutta aina mä oon silti pitäny pään ylhäällä ja painanu meneen.
Monet on kysynyt miksi Figure eikä naisten fysiikka, no tässä vastaus: Johtuen tuosta lonkkaoperaatiosta mun jalkatreenit olivat pannassa lähes kokonaan parisen vuotta, ja mulla jalat ovat selkeesti jäljessä yläkropasta, haluan saada sen ensiksi tasapainoon ja saada oloa koitoisammaksi lavalla ennen sarjoja joissa oikeasti täytyy enemmän esiintyä.
Oon koittanu tahkoa noita jalkoja tässä kevät talvella kovaa heti kun pystyin niitä taas treenaamaan ja oon mielestäni onnistunu tosi hyvin olosuhteisiin nähden.
Dietin alun hoidin yksikseni, mutta kun mun touhuja aikansa muut vierestä seuraili niin vetovastuun otti loppujen lopuksi Janne Utrila. Ja hyvä niin. Janne on ollut suorastaan taivaan lahja, tietää mitä tekee, ammattilainen isolla A:lla ja siksi voinut luottaa 100% ja hyvä tyyppi muutenki ennen kaikkea sen takia kun on antanu mulle monta tankkauspäivää 😀
Iso kiitos kuuluu myös Sami Maaniemelle joka neuvoi ja auttoi minua alkuun.
Kaikki mitä mä teen teen hyvällä fiiliksellä ja mahdollisimman stressittömästi koska ilman tätä reseptiä ei tästä tulis yhtään mitään.
Pitää tykätä siitä mitä tekee jos haluaa tuloksia ja menestyä.
Dietit on väliaikaisia ja hyviä testejä omalle päälle, kehittää sinnikkyyttä ja sisua. Eikä tää ittelläkään helppoa oo ollu, nyt varsinki alkaa olee jo semmone olo et vois pikkuhiljaa palata normaaliin. Mutta lopussa kiitos seisoo kun onnistuu siinä mitä tekee ja pääsee sinne maaliin omien tavotteiden kans niin se se on vaan mahtava fiilis.
Oon todellakin niin epämukavuusalueellani mitä voin vaan olla kun lavalle taas lauantaina nousen, mutta niinkun äiti on mulle aina pienestä asti sanonu, ”rohkesti päin vaikeuksia” eli asioita jotka tuntuu ahdistavalta ja pelottavilta. ”Kyllä Äiti” 😀
Kisaamaan lähden nöyränä, mutta en nöyristelemään, teen parhaani ja katsotaan mihin se sitten riittää.
Xoxo -Petra
