Morot kaikille!
Haverisen Teemu huutelee täältä Oulusta näppäimistön toiselta puolelta. Nopeaa se aika vaan menee kun ikinuorellakin 33v tärähti tauluun kesäkuussa, noh vieläpä tässä ihan hyvin on pelivuosia. Mahtavaa kun tässä harjoittelu skenessä ei ole ikinä valmis, sekä päivittäin oppii jotain uutta. Se on varmasti yksi tärkeimmistä seikoista mikä tässä koukuttaakin.
Oulussa arki sellaista sopivan kiireistä perheellisen ihmisen 2-työn, lapsen harrastusten, omien treenien kalenteri sekamelskaa. Mukavaa kun vapaakin tuntuu vapaalta, ja osaa arvostaa myös sitä olemista. Päätyönä olen palomies 24h-vuorotyö rytmissä, ja “vapaapäivät” valmennan kuntoliikkujia / kilpaurheilijoita ja monenlaista siltä väliltä.
Kilpaurheilu alkoi minulla ensimmäisen seuran alla varmaankin 5 vuotiaana, pitäisi äidiltä varmistaa kun oma muisti ei sinne kanna. Palloilulajeja, yleisurheilua, kamppailulajeja. Saliharjoittelu tuli kuvioihin pikajuoksu-harjoittelun ohella 14-vuotiaana, joka kiilasi sitten vuosien aikana edelle muusta. Pakkotoisto.com oli kohtuu tuore juttu ja kovassa käytössä vapaa-aikana jos modeemi ja silloinen todella nopea nettiyhteys kotona pelitti. Välitunnilla luettiin kaupan hyllyiltä bodaus/body lehtiä. Tietyllä tapaa kiitollinen että pääsin alottamaan treenaamisen tuohon aikaan, vaikka aika kultaa muistoja. Mutta olihan siihen aikaan hommassa aitoa meininkiä pienen tuppukylän kuntosalilla, ilman älypuhelimia ja kuvaustelineitä.
Voimanostoa kovaa nuorena aikuisena vuosia. Comeback-kisan tein muutamia vuosia takaperin wpc sm-kisassa, mutta nyt isojen nostelut on kuopattu minun osalta. Painonnostoa, jenkkifutista myös aikuisena. Aina tosissaan, mutta se pitkäjänteisyys on muista lajeista monesti puuttunut ja homma on nyykähtänyt vuoden parin jälkeen. Puntit on ja pysyy. Salille on aina kammettu jo yli puolet eletystä elämästä. Vastapainona urheilulle ja treenaamiselle laulan kohtuullisen aktiivisesti. Aika kausittain sitäkin tulee tehtyä kun fokus on nyt taas enempi kisa-valmistautumisessa niin äänityskopin ovi pysynyt aika pitkään kiinni. Joskus taas voi olla että tulee “kausia” että istun siellä kopissa lähestulkoon kaiken vapaa-ajan.
Viime vuosi oli ensimmäinen kisavuosi fysiikkalajeissa. Sain ensimmäiseen kisaan kohtuullisen kunnon aikaan, mutta dietti oli todella rankka kokonaisuudelle, ja vähän puoliväkisin koitin kannatella syksyyn itseni. Parasta ei sinne enää saatu, mutta tänä vuonna tilanne korjaantuu. Off-season meni tarkemmin ja paremmin kuin edeltävät. Kehitystä olen saanut todella hyvin aikaan lyhyessä ajassa, sekä tähän asti dietti on sujunut kevyemmin ja paremmin kaikinpuolin. Kovat viikot toki edessäpäin, mutta energiaa on painaa pätkä maaliin asti. Odotukset itseäni kohtaan on korkealla ja luotan tekemiseeni täysiä, uskon myös että se näkyy ulospäin kun kisapäivä koittaa.
Prepin aloitin 15wo kohdalla skl-kisaan. Painon ollessa siellä 114 kilon huitteilla kohtuullisen siistinä. Vielä on rasvaa muutamia kiloja poltettavaksi. Kävin 2brosin hämeenlinnan kisoissa pyötähtämässä, toki vajaana kunnoltaan vielä. Oli hyvä motivaatioboosti loppudieettiin, sekä näki hyvin aikaansaadun kehityksen. Sieltä pari kuvaa ohessa, sekä kuva kisaviikolta kun tankattiin ukko täyteen, joka piti kyllä tyhjätä tuonne kilpailuun painon takia.
Tavoitteita pidemmälle en sen tarkemmin ole lajin pariin laittanut, jota en ainakaan julkisesti mainosta 😉 Menen päivä, viikko, kuukausi kerrallaan. Pysähdyn välillä ja katson missä ollaan, ja mitä päämäärää kohti on realistista ja järkevää tavoitella. Tottakai kilpa-urheilijana ja tämän hetkisen elämänsä tälle hommalle aika pitkälti omistaneena tavoite on voittaa kilpailuja, “kovia päänahkoja”, sekä kehittää itseään paremmaksi jatkuvasti.
Mutta hei! Tsemppiä kaikille kilpailijoille kisavalmistautumiseen ja muuhun arkeen. ja myös ennenkaikkea kilpailijoiden tukijoukoille kotia, koittakaa jaksaa sitä toista. 🙂
Tulkaahan syksyllä jututtamaan!
