Hyvää päivää kaikille kehonrakennuksen ystäville!
Täällä huutelee Pauli Pöyhiä Nummelasta! Vanhemmalle kaartille ehkä tutumpi, ja uudemmille harrastajille hieman tuntemattomampi kaveri? No anyway, bodausta on tullut harrastettua kilpailumielessä jo noin 13 vuotta. Viime kisoista onkin vierähtänyt 5 vuotta, joten kyseessä on siis eräänlainen comeback! Ikää on tällä hetkellä 32vuotta ja kilpailuneitsyys noviiseissa -90kg sarjassa tuli menetettyä vuonna 2009, ollessani 21 vuotias. Noviisivuoden jälkeen olen kilpaillut jokusen kerran sijoittuen häntäpäästä 2-sijalle saakka joten voittoa ei siis vielä ole 😉 Pituutta on 174cm ja tämän prepin alkaessa paino huiteli noin 107 kilon paikkeilla. Nyt kun kisoihin on noin 9 viikkoa, vaakalukema pyörii 99 kilon molemmin puolin.
Ammatiltani olen liikuntakeskus-/kuntosali yrittäjä, sekä personal trainer-/ fysiikkavalmentaja. Omistan Nummelassa pienen punttiksen nimeltä Poseidon GYM, ja kymmenen kilometrin päässä Vihdissä sijaitsevan isomman sekä monipuolisemman Liikuntakeskus Poseidonin joita pyöritämme yhdessä puolisoni kanssa. Yrittäjänä olen ollut yli seitsemän vuotta ja valmennus-/PT – hommia on tullut tehtyä jo reippaasti yli kymmenen vuotta. Voi siis sanoa että oikeestaan koko elämä pyörii enemmän- ja vähemmän kuntosalin ympärillä.
Elämässä mukana ja tukena ympärilläni on meidän 6hengen uusioperhe. Perheeseen kuuluu puolisoni Sara, tyttäreni Olivia 9v, poikani Robin 1v sekä Saran tytöt Nona 16v ja Lily 10v. Lisäksi matkassa on yli kymmenen vuotta kulkenut mukana koirani, Mini Bullterrieri Xena.
Viime kisoista on tosissaan vierähtänyt jo 5 vuotta ja näin pitkää kilpailutaukoa en ennen ole pitänyt. Syynä tähän on se että elämäni on myllertänyt monella tapaa näinä välivuosina, niin hyvälllä- kuin pahalla. Laji on säilynyt mielessä koko ajan, mutta siihen ei vain pystynyt panostamaan sitä mitä kuuluisi ja siksi se täytyi heittää korvan taakse taka-alalle odottamaan parempia aikoja.
2016 aloitimme rakentamaan uudempaa saliamme, Liikuntakeskus Poseidonia ja silloin säännöllinen treeni- sekä ruokailu joutuivat väistymään töiden tieltä kun pyrin tekemään suuren osan kaikesta mahdollisesta itse, kulujen karsimisen vuoksi. Kun liikuntakeskuksen ovet aukesivat tammikuussa 2017, oli paino tippunut puolen vuoden raksarypistyksessä noin 15kiloa reilu 90 kiloon. Kun nnen raksaprojektin alkua olin aikalailla elämäni parhaassa off-season kunnossa. Painoin n. 112kg ja sellaisessa kunnossa että reisistä näkyi vielä verisuonia. Uuden salin aukeamisesta alkoi sitten kuuden pitkän päivän työviikot ja kova stressi. Ravinto- sekä treeni oli edelleen vaikea säännöllistää tähän “uuteen elämään”.
Samainen 2017 -vuosi näytti myös elämän ikävät puolensa joihin ei itse voinut vaikuttaa. Loppu vuodesta 2016 Äitini sairastui pahanlaatuiseen syöpään. Jokunen kuukausi myöhemmin, pääsiäisenä 2017 isäni menehtyi yllättäen sairaskohtaukseen. Tästä muutaman kuukauden päästä heinäkuussa äitini ei enää jaksanut taistella syöpää vastaan ja hän menehtyi myös. Elämä muuttui yht äkkiä ja suuresti 29 vuotiaalla. Onneksi oma perhe auttoi pääsemään yli ja mielessä hakkasi entistä lujempaa vain että “luovuttaa ei saa”. Töihin piti kulkea koko aika kuusi päivää viikossa, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä kotiin makaamaan. Paine ympärillä oli kova, mutta ajattelin että minulla on muita keistä pitää pitää huoli ja että vahvat palkitaan aina!
Vuonna 2018 SM-kisoja katsoessa ajattelin että voisin ottaa tähtäimeksi seuraavan vuoden kisat. Kaikki meni hyvin kunnes helmikussa 2019 olon kikpailijana Gladiaattorit – TV ohjelmassa ja loukkaannuin sielä melko vakavasti. Sain usean kovan iskun samaan kohtaan oikean etureiteni ylökohtaan, joidenka seurauksena reiteen tuli massiivinen verenpurkuma joka hyytyi hematoomaksi. Gladiaattorit jäivät kesken ja sieltä suunnattiin ekaksi yöksi TYKSiin ja sieltä toiseksi yöksi Lohjan Sairaalaan. Ensimmäinen diagnoosi perjantaina loukkaantumisen sattuessa oli että reiteen joiduttaisiin viiltämään kaksi 30-40cm pituisa haavaa että paine lihaksesta saataisiin pois. Koska mikäli paine lihaksessa ei laskisi nopeasti, voisi se johtaa reiden amputaatioon! Sairaalasa ollessa elämä vili taas silmissä. Miten tämäkin kiva kokemus päättyi näin. No onneksi reiden paine lähti häviämään itsestään ja pääsin kahden yön jälkeen kotiin sairaalasta. Mutta siitä alkoikin pitkä rampana olo. Reisi ei meinaa alkanut kokistua lainkaan. Kun yritin nostaa kantapäätä pakaraa kohden, juuri ja juuri varmaat nousivat maasta ilmaan. Lääkärit sanoivat että kyllä se siitä lähtee koukistumaan, sen kun jumppaat vaan! No se kipu reidessä oli 247 ja vielä jos sitö yritti koukistaa, se sattui niin paljon että ei sitä voinut paljoa tehdä. Jälleen taas töitä en voinut yrittäjänä jättää ja oli vaan tultava toimeen reiden kanssa. Kaksi kuukautta laahasin jalkaa mukanani, nostin sen sohvalle tai sänkyyn kun käsky ei pelannut yhtään. Totuin jo elämään sen kanssa kun oli pakko. Huhtikuussa aloin miettimään ettö ei tästä jalkaa kohta enää tule jos tälle ei muuta tee. Kun edelleen sain juuri ja juuri varpaat ilmaan mutta en sen koukumpaan. Sitten otin tuttuun osteopaattin yhteyttä joka teki kolme kertaa taikojaan ja pääsiäispyhinä pääsin kivun kanssa ensimmäisen kerran kyykkyyn sitten helmikuun! Se oli mieletön tunne! Mutta samassa reidet ja se reisi oli niin surkastunut että en voinut kuvitella prepille lähtöä, joten kisoja piti lykätä jälleen.
Huonojen aikojen jälkeen vuonna 2019 elämän kiertokulun onnellinen puoli näytti voimansa, kun saimme Robin poikamme terveenä maailmaan.
Nyt kolmisen vuotta myöhemmin, päättäväisen jaksamisen ja kovan työn hedelmiä on jo näkyvissä. Perhe voi hyvin, yritys on suhteellisen vakaassa tilanteessa (koronasta huolimatta) ja itse olen pystynyt elämään kehonrakentajan elämää jonkin aikaa, niin kuin sitä kuuluu. Tuntuu että se puuttuva palanen on takaisin palapelissä! Että saan taas tehdä sitä omaa juttua mikä on kiinni vain minusta ja minun panoksestani siihen!
On mahtavaa kulkea taas tätä kisapolkua päivä päivältä ja nähdä kovan työ tuloksia muuttuvassa kropassa! Sehän tämän homman suurin motivaatio on – nähdä kuinka ravinto – ja treeni välittyvät kropan kuvaan!
Preppi on mennyt loistavasti! Kroppa käyttäytyy upeasti ja “vaikeuksista voittoon” – sanonnan mukaisesti pyrin tuomaan parhaan Paulin lavalle mitä koskaan olen tuonut! Vaikeita hetkiä ja päiviäkin on myös ollut, mutta niistä vaan täytyy ottaa niskalenkki ja laittaa tossua toisen eteen kahta kovemmin!
Kilpailijoita on suuri määrä ja toivottavasti saadaan hyvät- sekä tasokkaat kilpailut aikaiseksi!
Kiitos kaikille tsempanneille, niin live elämässä- kuin somessa! Jokainen on tärkeä ja antaa pienen lisäboostiin päivittäisiin tekemisiin!
Tulkaahan kultsalle 19.9 ja muistakaa pitää ääntä!
Väkevin terveisin -Mightyback
