Olen Katja Karhuvuori, 35-vuotias bikinifitness-kilpailija, kahden pienen lapsen äiti, vaimo ja innokas laskuvarjohyppääjä. Tavoitteellisen kuntosalitreenaamisen olen aloittanut vuonna 2011. Ensimmäiset kilpailuni olivat keväällä 2012. Olen kilpaillut neljä kertaa vuosina 2012 ja 2013, sitten tuli kohdallani aika perustaa perhe ja sainkin kaksi ihanaa lasta vuosina 2014 ja 2016. Tavoitteellinen treenaaminen kuitenkin tuntui edelleen tärkeältä, etenkin tiiviissä pikkulapsiarjessa ja -symbioosissa koin tarvitsevani myös jotain omaa, mistä ammentaa voimaa ja jaksamista lapsilleni jaettavaksi.
Kipinä kilpailemiseen kyti minussa vahvana ja tein paluun kisalavoille keväällä 2018, paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Siinä missä kaksi raskautta ja synnytystä olivat kurittaneet kehoani fyysisesti, olin kuitenkin ammentanut tilalle roimasti henkistä kasvua ja sietokykyä. Vuonna 2018 toteutin myös yhden unelmistani ja tein debyyttini kansainvälisissä kilpailuissa; ensin Helsingissä, sitten Madridissa ja Tukholmassa. Kilpailin vuonna 2018 yhteensä 5 kertaa.
Koen vahvasti kilpailevani itseni vuoksi, tavoitteenani olla joka kerta lavalle astuessani paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla ja aina terveys edellä. Kilpailemiseen en ole valmis laittamaan kaikkia rahojani, aikaani tai terveyttäni. Perhe ja terveys ovat minulle ensimmäisiä prioriteetteja. Tavoitteellinen treenaaminen ja kilpaileminen edustavat minulle oman psyykkisen jaksamiseni vahvaa tukemista, sekä oman terveyteni ja toimintakykyni ylläpitämistä.
Fitnessurheilun ja kilpailemisen olen omalla kohdallani kokenut aina erittäin yksilökeskeiseksi, itsensä markkinoimiseksi ja itsenäiseksi kurinalaiseksi tekemiseksi, jossa pitää nauttia rutiineista sekä esillä olemisesta ja sietää avointa arvostelua. Treenaaminen ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista, vaan aika ja paikka treenaamiselle löytyy lähes mistä ja milloin tahansa, jopa ruuhkavuosissa painiessa. Nämä kaikki ominaisuudet palvelevat hienosti sisälläni asuvaa perfektionismiin tähtäävää epäsosiaalista yksinäisyydestä ja omasta ajasta nautiskelevaa erakkoa, joka toisinaan viihtyy myös parrasvaloissa.
Puuttuuko siitä jotain? Kaipaan elämääni myös pakoa rutiineista, hauskuutta, jännitystä, jatkuvan kontrollin tunteen hellittämistä, vahvaa sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä ja vaihtelua. Aviomieheeni tutustuessani menin toista edeltävän kerran käymään Skydive Finlandin dropzonella Utissa ja ihmettelin, miksi ihmiset hyppäävät ulos täysin toimivista lentokoneista ja vieläpä hymyillen? Seuraavana talvena 2019 Kalifornian matkalla uteliaisuuteni voitti pelkoni ja nyt 115 laskuvarjohyppyä myöhemmin olen aivan myyty lajiin ja sen harrastajayhteisöön. Vapaapudotuksessa katosi korkeanpaikanpelkokin.. Nämä kaksi harrastusta tukevat toinen toistaan ja yhdessä muodostavat elämäntavan, josta ei voi kuin nauttia! Kauniit kesäpäivät vietetään hypäten, sateiset päivät salilla ja talvet treenataan ja kehitytään salilla ja lentotunnelissa.
Kuvat: Tomi Rehell, Petri Mast ja Joakim Holmström
Kiitokseni avusta, tuesta ja mahdollistamisesta haluan osoittaa:
Koko perheelleni, valmentajalleni ja @OfficialBetterBodies
Liity matkaani instassa @Fitnessperhonen
Joakim Holmström, Joakims Fotostudio
